rapsa

ohhoh, kiirettä pitäny koulun ja nyttemmin töitten merkeis. meni yhen biisin keikka niin hyvin ku sen tarviki mennä :P ...kirjottelin tosta vaihtoreissusta raportin, joka on hyvin pitkälti suunnattu tuleville vaihto-oppilaille ja muille vähä tylsää luettavaa varmaanki..mutta kuitenniin:

http://files.getdropbox.com/u/565406/Atte_Hynninen_Vaihtoraportti.pdf

suomi

selvisin!

sain tiistaina tehtyy viho viimisen tentin...aurinko paistoi kauniasti salista poistuessa. bileet lähti käyntii käytännös heti ku asuntolalle selvisin...siin tuli kymmenisen paikallist kaverii potkimaa meikäläistä pois maasta. hauskaa oli vaikka vähä haikeutta takaraivos. bileet jatku sinne aamu kahteen, josta lähin suoraan Dublinin lentokenttää kohden. Kantamuksii oli about 35kg, pari isoo reppuu ja kitaralaukku. Bussis en uskaltanu nukkuu ku pelkäsin, että herään Dublinin keskustast :P ..ja ku vihdoin lentokentälle selvis ni aurinko oli noussu jo, ni eipä siinä sit tarvinnu nukkuu sinä yönä.

Suomes oli aika sekavat fiilikset. Löysi ittensä samast tyhjäst huoneest, jonka jätti viime kesänä. Tuijotti ikkunasta samaa maisemaa, jonka jätti taaksensa. Kävi ostoksilla, osti saman tarjous pasta-setin mitä ennenki. Siirtymä yhdestä kulttuurista, elämän tavasta, kaveripiiristä, maasta johonki täysin toiseen (ja tuttuun) yhen yön aikana.

Must tuntuu että hyvin suurena osa syynä siihe, että ikinä lähin vaihtoon oli se, että olin kyllästyny siihen päivä-rutiinin mikä Suomessa pyöri. Pelottaa että kaiken ton jälkee yksinkertasesti vaa palaa siihe samaan hetkeen mistä lähtiki. Jatkaa elämäänsä samaan malliin ihan ku mitään ei ois tapahtunukaa.

Sitä on hyvin vaikee tietää mitä kaikkee tosta reissusta oppi tai sai; Ei sitä voi laskea opintopisteillä tai facebook kaverien määrällä. Tuntuu ainaki, että olis kasvanu henkisesti melko paljonki. Osaa olla avoimempi, ennakkoluulottomampi ja peloton kokeilemaa uusia asioita. Vaikka suomalaisuutta kovasti rakastanki, ni uskon, että suomalaisella juro-asenteella on hyvin paljon opittavaa muilta kulttuureilta, kuten muilla on suomalaisista. Mutta tosiaan, hyvä reissu, todella hyvä.

Täs on nyt jonkun verran tullu Suomessa jo oltua ja yrittäny elämää järjestellä taas johonki suuntaan järkeväks. Kivahan täällä Suomessa on asua :) ..ens viikolla pitäis taas koulun penkille istahtaa ja kaikenlaista järjesteltävää kyl riittää. Huomenna ois bändin toiset treenit ja...jos treenailut menee hyvin, ni ens viikonloppuna ois keikkaa. tai no.yks tai kaks biisii kaverin soolo-keikan osana.

Aattelin jatkaa tätä mun blogailua, jos se ei ketää hirveesti häiritse..Kirjottelen mietteitäni, heittelen kuvii(...tähänki viestiin..kuhan pääsen tampereelle takas), musiikkii...mitä mieleen sattuu. saa lukea, vaikka ei kuvia Eiffel torneista enää tuukaa iha heti uudestaa :)

yksi

...on aamuja jäljellä.

Menihä se vikaki viikkooki aika vauhdikkaasti. Pokeria (hyväntekeväisyytee!..ainaki puoliks :P), Mestareiden liigan finaalia, tenttei tehdes, ulkkareitten kans hillues...ja rannal käydes..

Tänne lupailtii perjantaille varsinaisii ennätys-helteitä (21C)..ni napattii piknikki-korit kainaloo ja paineltii junalla rannikolle. Meit oli miehiä jopa kaks edustamassa Suomen-maata..melkosta. Alku päivä oli vallan sumusta, mut kyl se aurinkoki sielt loppujen lopuks pääs tulemaa...tosin vast sen jälkee ku oli ite jo ehtiny käydä uimas.
Näkyvyys vähä heikko
Arttu vallottaa merta.

Mutta siinä se sitten oli. Nyt enää jäljellä vikat opiskelut, tentissä käynti, lähtemis järjestely byrokratioineen..ja huomiselle pitäis pirskeet järkätä..nii ja sit pitäis jotenki selvitä aamu-yöllä Dublinin lentokentälle. Täs sen verran häslinkiä kaikkine järjestelyinee, ettei oikee haikeus oo viel iskeny ja toisaalta tullu tehtyä kaikennäkösii lupauksii, että näihin ihmisiin viel törmäilis jossain maailman kolkassa. Eiköhän tää vielä apeeks vedä huomenissa, mut eiköhän seki iloks muutu ku huomaa löytäneensä ittensä Suomesta.