Mourne

tarina jatkuu..

Viikko meni tutusti pitkälti opiskelun parissa. Kummasti päivät pitenee, vaikka lukujärjestyksessä ois vaan pari tuntia päivässä niin silti tulee istuskeltua koulussa koneen äärellä työskennellessä viiteen asti jotakuinkin joka päivä. Peliprojekti alko karkaamaan vähän käsistä ja kaikilla kursseilla sopivasti väli-deadlinet tässä samaan aikaan..Meinannut alkaa jopa vähän stressiä tuottamaan opiskelu, mutta hyvä se vaan, niin saapahan jotain tehtyäkin.

Onnistuin viime viikolla vihdoinkin nappaamaan liput keikalle, ennen loppuunmyyntiä..Marraskuun 12. kajahtaa, kun Death Cab for Cutie soittelee indie sävelmiään. Paikkana toimii Belfastin vanhin Victorian aikanen katettu kauppatori..saas nähä mitä on tuleman, vähän oudolt paikalt vaikuttaa.

Perjantaina painelin myös Omena-puotiin, 14 sadan punnan kanssa, mutta eipä ollut tietokonetta atelle myytäväksi. Oon tässä nyt soitellu joka aamu, jospa ois uus satsi koneita tullut.

Illemmalla kaikkosin sinne Mournen vuorille. Ekana iltana oli vaan tutustumista ihmisiin ja makuupaikkojen laittamista. Oltiin kaverin kanssa peittojen kanssa matkassa, kun ei raaskittu turhaan makuupusseja hommata, mutta ihmeen hyvin pärjäsi vaikka ei mökissä varsinaisesti lämmitystä ollutkaan..ja makuualustana toimi laudotus.

Lauantaina paineltiin sateen innoittamana vaellukselle mallia pitkä (vaikka ehkä fiksumpana olisin valinnut lyhyen vaelluksen..tai sisäkiipeilyseinän). Keli oli varmaan rankin mihin oon täällä törmännyt. Vaatteet piti vettä noin puol tuntia ja sen jälkeen sitten paleltiin, taino piti vaan pysyä liikkeessä. Näkyvyys oli kymmenissä metreissä ja tuuli vei mukanaan..joka ei nyt sinänsä pilannut päivää, mutta näköalat jäi näkemättä..en tiiä pitäiskö mennä joskus uudestaan. Itte en kameraa ottanut tommoselle kelille mukaan(kännykän otin..joka hajos, joskin vissiin puristuksesta), mutta tuolt voi katella Håkanin ottamii kuvii, joissa pompin kyllä ihan olan takaa: Click

Kilometrejä tuli loppujen lopuks 18km, mutta aikaa kului kuitenniin reipas 8 tuntii ja oli tahtiki iha reipas. Parhaimmillaan oltiin jossain 700 metrissä ja suurin osa matkasta meni mudassa lätäköitä väistellessä :p



Sunnuntaina sai valita vaelluksen (josta näkyy kuvii tuolt Håkanin gallerias) tai kalliokiipeilyn. Ite lähin kiipeilemään. Ite kiipeily tapahtui noin kolmessa sadassa metrissä solassa "vuoren" huipulla. Tein pienosen virheen ja painelin ensimmäisenä vaikeimmalle ja pisimmälle seinämälle.
Kuvassa näkyy seinämän yläosa

Ensinnäkin noin henkiseltä kantilta se oli asteen verran pelottavampaa roikkua vuoren seinämällä ilman kunnon tukea..kuin sisäseinällä..ja fyysiseltä kantilta pisti lihakset ihan lukkoon, kun yritti kaikin voimin puristaa jostain ihan mistä vaan kiven rakosesta ja jossain määrin verille meni sormenpäätkin. Sain sentään kunnon kumiset kiipeilykengät, joilla oli hyvä mennä, kunhan vaan osasi luottaa niihin. Suurimman osan ajasta piti laittaa suurin osa painosta kengille, vaikka kengät eivät varsinaisesti ollut missään lovessa seinällä vaan yksinkertasesti piti luottaa, että kengät pitää. Mutta loppujen lopuksi kokemuksena aivan uskomaton ja näköalat oli uskomattomat.