loppuha se loma

Didii..juu kaverit tuli potkittua pois maasta. Tässä täytellyt niiden jättämää aukkoa urheilulla ja työnteolla...tai jotain. On tullu käytyy täs nyt neljä vai viis päivää putkeen salilla (syyslukukaudella kävin kerran) yhen englantilaisen koulukaverin kans.

Kuhan jaksais vähä pitää intoo yllä, mut ihan hauskalt on tuntunu pieni lihaksien keräily. Lenkkiki tuli tehtyy juoksumaton päällä, vähän meinaa motivaatio viedä, ku ei tuntunu että on samalla tavalla määränpäätä, vaikka siinä nyt saaki asettaa ne aika ja kalori ja matka ja mitkä lienee tavotteet. Ulkona ku lopettaa juoksemisen kesken, ni sitä on edelleen keskellä ei mitään, kylmässä..tossa ku lopettaa juoksemisen ni on oikeestaan vaan positiivisia asioita..mut toisaalta..se että siinä voi samalla ku juoksee ni katella sateelliittitelevisioo..ni auttaa kyllä hyvin unohtamaan, että on ees juoksemassa.

Tukanki leikkasin, menin jonneki vähän enempi liukuhihna parturiin, jossa tyttö kysy vaan, että ajanko koneella vai saksilla...vähän mun mielest tuli turhan englatilaisen insinöörin näköne letti, mut must tuntuu että yritän vaa keksii tekosyitä palata edelliseen mestaan missä sai cappucinot ja hiustenpesut (triplahinnal).

Mitäs muuta..töitä sain nyt tehtyä vihdoin viikonloppuna, ei ookaan ku vasta koko tammikuu ollu tavotteena tehä niitä..Ikeassaki tuli käytyä (tehokas tapa tuhlata ylimaltaista vapaa-aikaa)..ostin karkkia (tehny sopimuksen itteni kanssa, etten syö ku vaa pohjoismaalaisii karkkei) ja tommotti termoskannun, joka varmasti altistaa mut liialliselle määrälle teen ja kahvin juontia, ku ei tarvii enää kuumaa vettä hakee keittiöst (kyllä, mul meni enemmän rahaa ikeassa syömiseen ja matkoihin sinne, kuin varsinaisesti ostoksiin sieltä). (Pitää ehkä vähä rajottaa noitten suluissa peräänheitettyjen välikommenttien kanssa, vaikka pitäähän niitä nyt maneereja olla.)

ja ja en tiiä, meinaa alkaa ikävä vetämään Suomen neitoa kohtaan..Onneks koulu jatkuu nyt maanantaina, ni saa vähä muutaki ajateltavaa ja saa noista paikallisista seuraa, ku muuttavat takasin koulua käymään. Opintoneuvoja ei oo edelleenkään vastannu mun mailipyyntöön, että vaihtais mun yhen kurssin, mutta eiköhän se vielä onnistu..tai jos ei, niin ei se ois niin harmi vaikka joutuis jättää kurssin käymättä :)

Mut ei tässä muuta jos vaikka lenkille lähtis tuulettautumaan. Huomenna tietää taas enemmän, kun taas yksi vaihe elämästä vaihtuu seuraavaan - rauhallisesta lomailusta rutiinimaiseen opiskeluun (/oravanpyörään). Ja hymyä naamaan kaikille, ei oo enää tammikuu!